Miten se tämä elämä on menny niin kiireiseksi ettei kerkee tänne enää etes kirjottaa.

Roosan pois meno on ollu meille melko järkytys ja siitä toipuminen on vaatinu meiltä melkoisesti voimia  Roosan pois meno tuli niin puuntakaa ettei me osattu oottaa mitään tuommoista...

Roosa ei ilmaissut yhtään mitään ett sillä olis jotain pielessä, me käytiin vielä pariapäivää ennen metässä kävelylläki ja Anne-Äiskän piti toppuutella sitä ku se juoksi nii innossaan edes takas.Roosa alko tiputtaan maanantaina ja me luultiinkin että sillä alko juoksu, mutta eihän se sitä ollutkaan. Keskiviikko aamuna se vuoti jo melko kovasti ja niinpä me vietiin se lääkäriin ja saatiin diaknoosina et Roosalla on kohtukasvaimia ja paranemis ennuste tosi huono. Niinpä me tehtiin sitten raskas päätös ja päästettiin Roosa Roopen uo.. Roosa on saanut nauttia pitkän ja hyvän elämän eikä olisi ollut oikein antaa se kärsiä.

Minä oon ollu ittekki aika allapäin, en kuulemma oo ollu oikein oma itteni yhtikääs. Oon vahtinu tota Anne-Äiskää koko ajan ja yrittänyt lohduttaa sitä parhaani mukaan. Viini ja Vilmakin on ollu kummissaan ku Roosa ei oo enää torumassa niitä ku ne riehaantuu. Mutta kyllä se tästä pikkuhilijaa elämä alkaa palautua normaaliin ja onhan meillä ihanat muistot.

Meillä elämä rullla samaa rataa, lenkkeillään, liidetään ollaan mökillä ja välillä tehdään pientä piruutta
Minä täytin tossa lokakuussa jo 4 vuotta ja meidän Vilma täytti vuoden. Sitä minä vaan ihimettelen ett miten se toi Vilmakin jo muka vuoden täytti, vastahan se tuli meille ja se ku on ihan vauvva vielä :)

Minä pyörähin tossa yhtenä viikonloppuna näytelmissäkin Jyväskylässä ja reissu meni meillä oikein mukavasti, ainut harmi oli se joku ihmeen kumma parkkisakko... Mie sain siltä tuomari tädiltä kehut ja lapussa on kuulemma hyvät arvostelut minusta, tuloksena ERI. Minä en vaan itte yhtään tykkää noista näytelmistä mutta tällä kertaa maltoin olla kunnolla, en ärhennelly yhtään ja liikuinki ihan oikein josta sainkin kehut. Se täti päivitteli mun kroppaa ku oon kuulemma niin hyvässä kunnossa, krammaakaan ei oo ylimääräistä. Anne-Äiskä oli tosi ylpee minusta

Ollan me käyty kisaamassakin Agiaki, mutta ne nollat meillä on edelleen saavuttamatta. Silloin ku minä maltan olla kuulolla se toi Äiskä ei pysy mun perässä ja minähän sitt kerkeen tehä vaikka mitä ominpäin Yksissä kisoissa minä karkasin lähössä ja Äiskä sai mut kiinni sit vasta kuudennella esteellä ja mua vähä tympäs ku se vei mutt sitte kesken kaiken pois radalta, mrr...ja kaiken lisäksi yhessä lähössä mä en kerenny ku hypätä yhen esten ja taas me lähettiin heti pois radalta. No, seukki lähön minä sitt olinki kuuliainen, pysyin paikoillaan lähössä ja maltoin ottaa kontaktitkin ihan kunnolla mutt sitt pituudella meillä meni yks osa nurin nii saatiin sit 5 virhepistettä .

Nyt minä oon joutunu oikein kunnon komennuksen alle ja oon tainnu vihdoinki ymmärtää ett on kaikkein viisain ku ei hötkyile lähössä ja kontaktitkin on parrei otta kunnolla nii saa sitte menn koko radan ihan loppuu ja pääsen repimään narua Äiskän kaa, se on toi kivaa Saas nähä sitt seukki kisat, miten käy ton mun maltin kaa...

Meidän Viinikin on käyny Agi kisoissa ja se neiti onki ollu tooosi hyvä, ainut vaan ku sitä vauhtia tarttis pikkasen enempi. Viini on kipittäny jo 4 kertaa ittelle 0 tuloksen, niissä on vaan pikkasen yli aikaa nii ei oo niitä Luvia.
Kyllä meillä o kuitenki luja usko että Viinkin löytää sen yhden lisä vaihteen, on se kuitenki aina välillä väläytelly reeneissä semmoista vauhtia et oksat pois. Tossa on yks video reeneistä

Viinin reenit

Vilmankin kouutus etenee todella hyvin, pikku neiti alkaa olla jo tosi taitava ja sillä sitä vauhtia sitte piisaaki. Taitaapi neitillä olla enempi vauhtia ku mulla  Kaikki kontakti esteetkin se jo osaa, keppien aloitus on vaan vielä pikkasen hakusessa. Keinun vilma oppi vasta viimeviikolla mutta nyt mennään jo vauhdilla sekin.
Laitanpa tuohon Vilmanki reeneistä yhden videon pätkän nii näätte ihan itte kuin se on jo hyvä. Se on tuo Äiskä pian helisemässä meidän kaa...

Vilman reenit

Itsenäisyyspäivänä me kaikki kolome käytiin epävirallisissa agi kisoissa. Vilma oli ekana esiintymisvuorossa, ihan hyvin sillä meni, vaikkakin tais pikkasen pelottaa kun oli niin paljon koiria ja ihmisiä. Eihän ne tulosta saanu mutta eipä sille oo väliäkään, saatiinpahan Vilmalle hyvää reeniä.

Viini oli sitten toisena vuorossa ja tututtuun tapaanhan se meni ku nakutettu, ainoana kisaavien radalla mineissä joka sai tuloksen ja voitti sitte minit. Se tuomari oli sanonu Äiskälle ett hitaasti mutta varmasti :)

Minä oli sitt vimppana radalla ja otettiinki sitte kaks rataa peräkkäin, ekalta tultiin kesken pois ku mää aloin riehuun (taas, siinä se mun maltti....) mutt toka rata menikin sitten hyvin. Ainut vaan ku Äiskä oli pikkasen myöhässä pussin jälkeen nii minä hyppäsin väärälle hypylle, joka oli suoraan pussin edessä eikä sinne olikaan saanu mennä vaan olis pitäny kääntyä vasempaan ja mennä keinulle. Mutt jotain hyvää, lähtö nappiin, kontaktit nappi suoritus!

Me ollaan kaikki päästy nauttimaan hieronnasta, meillä käy Johanna 4 viikon välein hieromassa meitä. Vähä kait me nautitaan siitä. Viimeksiki ku Johanna oli meillä, nii mää yritin koko ajan ängetä siihen, en malttanu oottaa omaa vuoroa ollenkaan. Vilma nukahti kesken kaiken siihen eikä meinannu millään uskoo et se on jo valmis. Viini nauttii kans hieronnasta, mutta siitä se ei tykkää yhtään ku hieronnan jälkeen laitetaan päälle back on track manttelit. Se seistä pöjöttää sit melkein puoltuntii yhessä kohin eikä haluais millään liikkua. Ei se kyllä tykkää mistään vaatteesta, toisn ku minä ja Vilma. Meillä ne ei vauhtia hidasta yhtikääs.

Semmoista meillä tällä kertaa, nyt mää lähen tonne ihanaan lumiseen mettään noiden tyttöjen kaa. ei muuta ku hyvää Joulun odotusta kaikille :)

 

P.S. Lakulle paranemisia sinne Rovaniemelle